Monet ovat varmasti huomanneet, että en ole vieläkään kirjoittanut jatkoa.

Syynä on se, että innostus simssiin on laskenut roimasti, mutta en tietenkään aio hylätä tätä tarinaa.

Olen toki pelannut Craigeilla roimasti eteenpäin eli kuvatkin ovat valmiina, vain teksti puuttuu. :---)

Mikäli hyvin menee niin jatkoa saattaa ilmestyä hyvinkin pian.

~ fiia

...

...

"Aihh.."

Eva Craig heräili lattialta, täysin aavistamatta elämänsä suurinta muutosta..

Päästyään ylös hän oli tuupertua uudestaan lattialle. Mitä helvettiä?! Miten minä tänne jouduin?

Evalle talo oli täysin vieras. Huoneessa haiskahti lievästi homeiset tiskirätit ja ilma oli hyvin tunkkainen. Paksut pölykerrokset peittivät vanhoja, rikkinäisiä huonekaluja.

Nainen vilkuili pelokkaana ympärilleen, kuin odottavan jonkun hirviön hyökkäävän kimppuunsa.

Toivottavasti tämä on pelkkää painajaista.

Varmistettuaan ettei pikkuruisessa talossa ollut keitään muita, Eva päätti lähteä tutkimaan taloa tarkemmin. Hän asteli varovaisesti oven karmeista sisään vanhaan kylpyhuoneeseen. Huoneessa oli pieni, ruostunut suihku, kellertävän likainen vessanpönttö ja lavuaari peileineen. Eva jatkoi matkaansa peilin luokse ja säikähti näkemäänsä.

Mitä kasvoilleni on tapahtunut?

Tavallisesti huolellisesti meikatut kasvot olivat nyt likaiset, naarmuiset ja kuivunut veri peitti poskea. Oikean puolinen silmäkin oli saanut ympärilleen sinertävän mustelman.

Hän tarttui lavuaarin vesihanoihin hivenen epävarmasti, epäillen veden puhtautta. Pienellä väännöllä hanasta virtasi kuitenkin ihan puhtaan näköistä, kirkasta vettä. Talo ei voinut olla siis kovinkaan kaukana jostakin kaupungista tai sitten täällä oli lähiaikoina asunut joku muu. 

Eva sai lian ja kuivuneen veren puhdistettua kasvoiltaan, mutta mustalle silmälle hän ei voinut mitään, kun ei ollut meikkejäkään millä peittää jälkeä.

Tuskin kukaan tänne löytää, joten väliäkö sillä.

Meikeistä puheen ollen, Eva löysi eräästä huoneen nurkasta törkeän kasan isoja pahvilaatikoita. Kurkistettuaan niiden sisään laatikoista löytyi hänen vaatteensa, meikkipussi, hammasharja sekä hieman rahaa parin sadan simoleonin seteleinä.

Mitä ihmettä tämä oikein tarkoittaa?

Eva vaihtoi päällensä jotain siedettävämpää vaatetta kuin se likainen ja haiseva pyjama. Vähitellen hänelle tuli nälkä, mutta nainen ei uskaltanut koskea jääkaapin antimiin. Ties mitä bakteeripommeja sielläkin muhii.

Hän siis tarttui puhelimeen (kyllä, talosta löytyi sellainenkin) ja valikoi lattialla olevasta puhelinluettelosta ensimmäisen vastaantulevan supermarketin.

"Hei, onko teillä kotiinkuljetus?"

"Kyllä, mitä saisi olla?"

"Pussillinen hedelmiä, maitoa, makaroneja ja leipää."

"Selvä, osoitteenne?"

"Öhh.. tuota en ole oikein varma.."

"Hmmh, no kuvailkaa taloanne, tämä on melko pieni naapurusto, joten kyllä minä sinne löydän."

Eva puri huultaan. Hän ei ollut käynyt kertaakaan ulkona, joten hän ei millään voinut tietää talon ulkonäköä. "Tuotaa..varmaankin pieni, vanha ja homeinen hökkeli", hän sepitti kauppiaalle.

"Ahaa, olette siis muuttaneet siihen kamalaan slummiin yli-isolla tontilla?" kauppias naureskeli. "No onnea vain, ruokalähetyksenne saapuu noin kymmenen minuutin kuluessa."

Eva meni odottelemaan pihalle ruokalähetin saapumista, jotta ruoat löytäisivät varmasti tiensä perille. Ulos astuessaan hän oli kompuroida tähän massiiviseen lahjapakettiin, mikä oli ilmeisesti tuotu siihen aivan äskettäin. Eva nakkasi painavan paketin sisälle ja päätti avata sen vasta myöhemmin.

Tuskin kului viittä minuuttia kun ruokalähetin sininen pakettiauto kaarsi talon eteen.

"Olkaa hyvät, se tekee 65 simoleonia. Olen muuten Marianne, olet varmaan uusi täällä päin?" lähetti hymyili ja vilkutti pirtsakasti Evalle.

"Eva, hauska tutustua. Joo, niin kai olen.. " hän hymyili hivenen vaitonaisesti ja ojensi pahvilaatikoista löytämänsä setelit Mariannelle. Ruokalähetin häivittyä ja Eva vei ruoat sisälle.

Ainakin porukka on kovin ystävällistä täällä, hän ei edes huomioinut mustaa silmääni..

Desinfioituaan talon astiastot moneen otteeseen Eva sai vihdoinkin valmistettuaan itselleen jonkinnäköisen, joskin köyhän lounaan. Jugurtilla ja parilla hedelmäviipaleella ei pitkälle pötkitä.

Päivällisen jälkeen Eva päätti avata lahjansa. Lahjasta paljastui 1200 simoleonin arvoinen tietokone. Eva oli innoissaan tietokoneesta ja rupesi oitis surffailemaan netissä, mutta hänen silmiinsä osui Simsanomien nettisivuilla dramaattinen uutisotsikko; "Nuori nainen kuoli rajussa ulosajossa eilen"

Mielenkiinnon herättyä Eva klikkasi uutisen auki.

"SimCityn poliisipartio havaitsi moottoritie vitoselle vievän syrjätien vierellä pahasti vaurioituneen sinisen Lamborghini Reventonin. Apujoukkojen päästessä paikalle auto saatiin siirrettyä pois niityltä tien varresta. Auton omistaja, noin parikymppinen nuori nainen löydettiin kuolleena kaksi tuntia myöhemmin noin kymmenen metrin päästä auton olinpaikasta. Tutkijoiden mukaan nainen kuoli ulosajossa välittömästi. Vielä ei tiedetä, että oliko alkoholilla osaa tapahtumaan."

Äkkiä naisen näkökenttä sumeni..

"I beg to dream and differ from the hollow lies

This is the dawning of the rest of our lives.."  

"On holiday!" Eva fiilisteli biisin mukana. Vielä puolen tunnin matka kaupunkiin, mutta hyvän musiikin ja kauniiden maisemien kera matka sujuisi rattoisasti.

Äkkiä hän tajusi jonkin muunkin moottorin hurraavan kuin oman lambonsa V12-moottorin. Eva vilkaisi nopeasti sivupeiliin ja huomasi jonkun tuntemattoman miehen kaahavan melkein auton kyljessä kiinni. Miehen ajoetäisyys ei ollut todellakaan turvallinen, varsinkaan 105 km/h vauhdilla.

"Hei! Varoisit vähän!" Eva sähähti kiukkuisesti miehelle, vaikka tiesi ettei tämä kuulisi sitä.

Mies lähti ohittamaan Evaa vaarallisen läheltä..

.. ja salamannopeasti hän kiisi aivan Evan eteen poikittain. Kaikki tämä tapahtui uskomattoman nopeasti, joten naiselle ei jäänyt reagointiaikaa kuin muutama sekunti. Eva painoi jarrut pohjaan, mutta se oli jo liian myöhäistä..

Eva nojasi pöytää vasten havahtuessaan hereille. Hän oli niin järkyttynyt näkemästään, ettei huomannut edes tietokoneen mystistä katoamista. Hänellä ei ollut mitään tietoa, että kuinka kauan hän oli maannut pöydällä tai edes siitä oliko hänen näkemänsä ollut pelkkä uni vai totta.

//Tässä tämä nyt oli, lyhyt esittelyosa. Anteeksi kökköiset lavastukset, tönkkö teksti ja kliseinen alku, mutta halusin aloittaa lc:ni erinlailla kun yleensä. Vaihtelua elämään. ^^//